Vielä elossa oleva anoppini oli aikoinaan jo tyttönä vanhempiensa mukana kesää viettämässä Hangossa. Villa Doris muodostui pysyväksi tukikohdaksi - ja sellaisena se on säilyttänyt paikkansa jo neljässä polvessa. Aina on löytynyt nukkumispaikka täpötäydessä talossa - vaikka ullakolta kuten eräänä helteisenä juhannuksena 1970-luvun lopussa. Joskus ajelemme Hankoon syömään. 1990-luvulta muistan matkoja, jolloin automme surrasi Neljän tuulen tuvalle, kerran päädyimme Kasinolle, pari kertaa Origon viereiseen paikkaan - kerran päädyimme kuitenkin Karjaalle. Museon näyttelyitä olen käynyt ihan erikseenkin katsomassa. Taidenäyttelyissä kävin aina, jos vain ovet olivat avoinna. Antikvariaattiinkin piipahdin. Ja herkkuhetkiä kahvilassa parasollin alla on monta mielessä. Keskikesällä Hangossa oli paljon liikkeellä ihmisiä, kaduilla ja venesatamassa - satamalaiturit täynnä purjeveneitä ja suuria moottorialuksia. Muina aikoina ei juuri ihmisiä näkynyt kaduilla, vain tuuli kuljetti katujen hiekkaa, lehtiä tai roskia.
